Tampajalaisisia kenttäratsastustreeneissä

21.6.2008

Juhannuksen alla suuntasimme Eliskan kanssa, Heidin ja Kirpan seurassa, kenttäleirille lähistölle Sandbackeniin...

KENTTÄTREENISSÄ JUHANNUKSEN ALLA

Juhannuksen alla suuntasimme Eliskan kanssa, Heidin ja Kirpan seurassa, kenttäleirille lähistölle Sandbackeniin. Ajatuksena oli katsoa, onko Ellillä vetoa myös maastoesteisiin, kuten rataesteisiin. Kirppa taasen on vanha kenttävelho ja omaa valtavan palon mihin tahansa hyppäämiseen. Piloteilla oli kummallakin hieman perhosia vatsassa, sillä toinen ei ollut ikinä maastoesteitä kokeillutkaan (minä) ja toisella oli kulunut jo jonkin verran aikaa viime kerrasta.

Majoitimme hevoset pieneen, mutta toimivaan ”oritalliin” ja Kirppa ottikin heti ensimmäisestä päivästä orimaisen asenteen, tyyliin ”tiedän nämä kuviot ja tiedän olevani erittäin hyvä”. Elli sen sijaan katseli ensin hieman huuli pyöreänä mitä tapahtuu.

Aloitimme ensimmäisen tunnin kentällä, jossa hyppäsimme muutaman verryttelyhypyn ja harjoittelimme venyttämään ja kokoamaan laukka-askelta sekä lähes western-tyylistä pikapysähdystä laukasta. Sitten siirryttiin maastoon, jossa harjoittelimme ensin helpoilla tukeilla. Sitten siirryimme ihmettelemään pientä hautaa. Ellin kanssa jouduimme hieman neuvottelemaan suoritettavasta tehtävästä. Kuitenkin opettajan Mirkan ja muun porukan kannustaessa sekä hevonen että ratsastaja rohkaistuivat ja hups -hauta ylitettiin, pilotin pitäessä kiinni piuhojen päästä ja hevosen harjasta. Maanantaina oli ohjelmassa vielä banketti-pysty-yhdistelmä, tukkitrippeli kumpareella ja lopuksi tutustuminen veteen.

Tiistaina heleä kesäsää vaihtui reippaaseen sateeseen. Sitkeästi lähdimme kuitenkin treenaamaan ja pääsimmekin harjoittelemaan mukavia yhdistelmiä. Haastavimmaksi meille Ellin kanssa osoittautui tehtävä, jossa hypättiin hiekkamontun pohjalla oleva tukki, jyrkähkö rinne ylös - 2 laukkaa – mökki - 3 laukkaa - tukkipysty. Ensin jarrutti ratsastaja, sitten hevonen. Heleät koivunoksat ne vaan heiluivat Suomen suvessa kun Elli teki jarrutuksen. Kirppa sen sijaan näytti mallia, miten vanhalla rutiinilla mennään – eikä meinata. Heidin ratsu kulki kuin rasvattu –  vain jarru puuttui. Lopuksi siirryttiin taas treenaamaan hyppyä veteen ja vedestä ylös. Elli yllätti positiivisella asenteella. Kuski joutui kuitenkin ottamaan vilvoittavan pulahduksen veteen kun tamma teki yllättävän tiukan käännöksen vedessä. Hui hai – ei kun matkaa jatkamaan ja loppu menikin kuin ennen tehneeltä.

Viimeisenä päivänä oli luvassa pidempi rataharjoitus. Aloitimme verryttelemällä hevoset 800 m radalla käynnissä, ravissa ja lopuksi reippaassa laukassa, sisältäen muutamat kiihdytykset. Olimme saaneet joukkoon uuden vahvistuksen ja niinpä kaksi tammaa ja kuningasori Kirppa suuntasivat innokkaina kohti päivän haasteita. Nyt pääsimme hiekan lisäksi myös nurmelle, jossa harjoittelimme in & out –yhdistelmää, pöytää ja hautaa. Myös mäkihypyt tulivat tutuiksi. Elli oli saanut menovaihteen päälle ja leiskautteli aivan mahtihyppyjä. Nyt edellisenä päivänä ihmetystä aiheuttanut mökki oli siirretty kentälle ja sujuikin mallikkaasti. Mökin sijalle maastoon oli tuotu olkipaali. Nyt eilisen päivän empimiset maastossa unohtuivat ja harjoitus meni sujuvasti. Kirpan katse oli tiukasti menosuunnassa ja hevonen täysillä menossa. Saimmekin näin putkeen kurssin parhaan treenin.

Kurssi sai aikaan valtavan innostuksen ja loppukävelyjen aikana mietittiinkin jo harrastelija/tuttarikilpailuihin osallistumista. On hyvinkin mahdollista, että jo tänä tai ensi kesänä kenttäradoilla nähdään uusia TAMPAlaisia.